Muistatko vielä vanhan kunnon matopelin? Sen, jossa piskuinen käärme seilaa kännykän ruudulla ja syö omenoita. Jokaisen suupalan jälkeen epeli kasvaa pituutta, ja lopulta sen pitää vääntyä melkoiselle mutkalle, jotta se mahtuisi liikkumaan. Peli loppuu traagisesti siihen, että ahmattikäärme törmää seinään tai omaan ruhoonsa ja kuolee.

Miten ihmeessä tämä peli sitten liittyy parisuhteeseen?

Kuvittelepa hetkisen, että olet tuo käärme ja että pelin eteneminen vastaa parisuhteen etenemistä pikakelauksella. Alussa sinulla on paljon liikkumatilaa ja koet itsesi söpöksi ja ketteräksi (tai edes ihan ok siedettäväksi perusmadoksi).

Sitten näköpiiriin ilmaantuu omppu. Mutta se ei ole ihan mikä tahansa omppu – se on kielletty hedelmä. Parisuhteen pelikentällä tällainen kielletty hedelmä symbolisoi kiellettyä tunnetilaa. Ärtymystä, kateutta, katkeruutta, pettymystä, ahdistusta. Mitä tahansa, jolle ei ole rakennettu omaa erillistä kompostia auvoisaan rakkauden paratiisiin.

Nokkelana tyyppinä käärme tuumaa, että tuo kielletty hedelmä on tuhottava jotenkin, jotta rauha paratiisissa säilyy. Koska käärme on aika yksinkertainen ja kädetön otus, sillä ei ole paljon vaihtoehtoja. Se nielaisee omenan. Se piilottaa pahan tunteen sisällensä.

Kunnes taas uusi vaaratilannetta enteilevä omena ilmestyy parisuhteen kentälle. Sekin pitää eliminoida mahdollisimman nopeasti. Sama kehä toistuu yhä uudestaan ja uudestaan. Ja käärme paisuu yhä pitemmäksi.

Paha olo suhteessa kasvaa, etkä oikein tiedä miksi. Lopulta tilanne eskaloituu niin sietämättömän vaikeaksi, että seinään ajaminen alkaa tuntua jopa vapauttavalta vaihtoehdolta. Suhde loppuu, ja kohta uusi peli voi alkaa.

Matopeli on analogia passiivisaggressiivisesta parisuhteesta

Tällainen kielteisiä tunteita aktiivisesti tukahduttava mato luo otolliset puitteet passiivisaggressiivisuudelle parisuhteessa. Passiivisaggressiivisuus tarkoittaa sitä, että jossain oman systeeminsä sopukoissa tuntee vihaa, joka syystä tai toisesta ei pääse sieltä ulos suoraan. Se alkaa oireilla passiivisena vastarintana, esimerkiksi näin:

1. Et sano suoraan, mistä kenkä puristaa
2. Sanot kyllä, kun tarkoitat ei (tai toisinpäin)
3. Syyllistät toista omasta pahasta olostasi
4. Käyt toisinaan mykkäkoulussa
5. Olet järkähtämättömän itsepäinen
6. Olet krooninen myöhästelijä tai viimetinkailija
7. Sinulle kaikki on ”ihan sama”
8. Heittelet sarkastisia piikkejä – ja osa siitä on ”vain leikkiä”
9. Positiivisen palautteen antaminen ei kuulu tapoihisi
10. Unohtelet tapaamisia ja sen, mitä olet luvannut
11. Olet mestari sepittämään tekosyitä
12. Sinä saat valehdella, muut eivät
13. Nalkutat pikkuasioista
14. Raivostut pikkuasioista
15. Ärhentelet tietämättä miksi

Tunnistitko itsestäsi, kumppanistasi tai exästäsi käärmemäisiä piirteitä? On todennäköistä, että piirteitä esiintyy suhteen molemmissa osapuolissa, ja ne voivat ilmetä eri tavoin. Ihminen joka ei aktiivisesti harjoita passiivisaggressiivista toimintaa ei nimittäin kauan kyseistä käytöstä sulata ja ottaa hatkat.

Nämä käyttäytymismallit kylvävät hienovaraista tuhoa niin ympäristöönsä kuin käyttäjäänsäkin. Piilotettu viha kasvaa korkoa samaan tahtiin kuin käärme venyy matopelissä. Mutta, tällekin kierolle käytökselle löytyy jostain sielun syövereistä hyvä syy, ja se on tässä:

Monissa sosiaalisissa tilanteissa vihan epäsuora ilmaisu on turvallisempaa ja yleisesti hyväksytympää kuin tunteidensa todellinen paljastaminen.

Me pelkäämme tulla torjutuiksi ja hylätyiksi. Me toimimme tiedostamattamme pitkälti kulttuurimme, uskontomme ja vanhempiemme antamien mallien mukaisesti. Eikä se ole meidän vikamme, että meille ei nassikoina ole ollut tarjolla sen parempia malleja. Voi olla, että kiltin, pärjäävän ja miellyttävän lapsen rooli on ollut ainoa hyväksytty vaihtoehto niissä oloissa, joissa olet kasvanut.

Ketä tahansa alkaa jossain vaiheessa suututtaa se, ettei saa olla oma itsensä kaikkine puolineen ja tunteineen. Ja se on todella ymmärrettävää.

Apua, olen pelannut matopeliä kaikissa suhteissani. Mitä nyt teen?

Voit ihan aluksi huokaista helpotuksesta. Olet jo ottanut ensimmäisen tärkeän askeleen passiivisaggressiivisesta venkoilusta etääntymisessä, kun tiedostat oman käyttäytymisesi.

Sen jälkeen alkaa evoluutiosi omaa häntäänsä vihaisesti nakertavasta käärmeestä henkilökohtaisen parisuhdeparatiisisi ruhtinaaksi. Laadin sinulle sitä varten 5-vaiheisen strategian, jota voit käyttää neuvoa-antavana oppaanasi parisuhteilun kentällä.

1. Unohda hymyily ja pakkopositiivisuus

Anna itsellesi lupa olla ärrinmurrin. Sinun ei tarvitse joka hetki olla suhteissasi hyvällä tuulella tai hyvää seuraa. Ei edes kumppanisi, saati sitten lasten tai vanhempiesi edessä.

2. Anna itsellesi lupa olla kohtuuton ja keskenkasvuinen

Jos olet sitä tyyppiä, joka varoo muiden loukkaamista viimeiseen asti, voi tulehtuneiden ajatustensa ääneen lausuminen tuntua pöyristyttävän pelottavalta. Mutta muista, että jos olet ympäröinyt itsesi ihmisillä, jotka todella välittävät sinusta sellaisena kuin olet kaikkine puolinesi, he eivät hylkää sinua. Sinun ei tarvitse opetella ilmaisemaan tunteitasi niin, että et vahingossakaan satuttaisi ketään. Harjoittelussa tulee melkeinpä aina huteja, ja se on ihan ok.

3. Anna vihan tuntua

Viha tuntuu tunteena usein kestämättömän suurelta ja voimakkaalta. ”Mä räjähdän” kuvaa kokemusta varsin osuvasti. Mutta mitäpä jos ensi kerran kun huomaat olevasi vihainen pysähtyisit siihen paikkaan ja antaisit vihalle luvan vain tuntua kehossasi? Ilman että lähdet purkamaan sen energiaa itsesi ulkopuolelle. Tällä tavoin tunne tulee kohdatuksi ja se jatkaa matkaansa muuksi muuntuneena. Mindfulness sun muut meditaatioharjoitteet auttavat paljon tämän tyyppisessä vihaisuuden sietämisessä.

4. Ole rehellinen

Mitäpä jos kertoisit ihan rehellisesti siitä, mikä sinua jurppii? Edelleenkin välittämättä siitä, missä muodossa tavara tulee ulos. Tässä tosin piilee se riski, että osa pohjimmaisista suuttumuksen syntysyistä saattaa piillä hyvinkin syvällä tiedostamattomuuden suossa. Näin ollen et voi olla varma, onko ulosantisi 100% rehellistä, mutta voitko koskaan? Jos se tuntuu sinusta juuri nyt todelta, se on riittävän rehellistä.

5. Tunnista mitä todella tarvitset vihaisena

Kaipaatko huomiota, syliä vaiko omaa tilaa? Sinulla on oikeus tarvita ja pyytää näitä kaikkia. Kun kerrot mitä todella kaipaat, se tekee sinusta haavoittuvaisen. Toinen osapuoli ei ole velvollinen tarjoamaan sinulle mitään, mutta pyytämättä tuskin mitään saatkaan. Se ei välttämättä katkaise konfliktia, mutta lopettaa sinun osaltasi passiivisaggressiivisuuden pelin.