Tietäjän Loitsut

Pehmeässä varvikossa
Punaisessa puolukassa
Lovehessa lämpösessä
Levätä mä saan pesässä

Kosteassa kuusikossa
Mesikukan hunajassa
Soiden suulla, syömmein alla
Pesäni on kaikkialla

Varjoihin mä laskeudun lempeemmin
Varjoihin mä laskeudun lempeemmin
Minne valo kulkee helpommin
Sinne valo kulkee helpommin

Varjoihin mä vaivun mielelläin
Varjoihin mä vaivun syömmelläin
Siellä valo kantaa sylissäin
Siellä valo kantaa sylissäin

Vanhan on kuoltava
Kaunojen kaikottava
Vihan pelon poistuttava
Omat juuret luotava

Näin vanha kuolee
Kauna kaikkoo
Viha pelko poistuu
Omat juuret kasvaa

Laitan laakson kukkimahan
Luonnon luojan virtaamahan

Siivillä sävelten
Ratsailla runon
Väreilyssä värien
Laulan mä lumon

Kielti ennen mun emoni
ja valitti vanhempani:
“Ellys menkö, poikaseni / tyttäreni,
tien kolmen jakaemelle,

On tuossa tulinen koski,
Koskessa tulinen kokko,
Kokolla tuliset koprat!”

Menin varsin en varannut,
tulin tok’ en totellut.
Pesi ennen mun emoni
Kolmitse kesäisnä yönä:

Tievesillä tietäjäksi,
Maavesillä malttavaksi,
Suovesillä soittajaksi.

Luontoni kutsuu mua lauluun
Luottamaan sen viisauteen
Louheni kutsuu mua lentoon
Vie ikiaikaiseen

Kirkkaana kaartuvi taivaat
Villinä virtailee vuo
Tunturin tähdet ja taiat
Vie lohikäärmeeni luo

Rauhaa taloon
Yöhön rauhaa
Uniin rauhaa
Rauhaa vain

Rauhaa minulle
Rauhaa sinulle
Rauhaa meille
Rauhaa vain