Kaikenkattava kauneus

What is your why? The Big Why?

Aika. Rakkaus. Kuolema.

Kuolema. Aika. Rakkaus.

Me kaikki menemme täältä jonnekin.
Jotkut viivähtävät hetken, toiset pitempään.
Olemme vain ohikulkumatkalla.
Pistäytymässä.
Pistämässä lusikkamme tähän maailmankaikkeuden soppaan, tässä ihmiselämässä.
Ehkä joskus jossakin toisessa.
Tai kokonaan toisessa muodossa.

Mikä on sielu?
Mikä on se elonkipinä, joka punoo lankojaan ja juoniaan näiden hahmojen välillä?
Mitä se tahtoo?
Onko sillä tosiaan suunnitelma, kuten sanotaan?
Vai onko tämä kaikki pelkkää uteliasta, uskaliasta leikkiä.

Uteliasta leikkiä vailla päämäärää.
Vailla tavoitetta.
Ihan vain tässä hetkessä kepeästi kelluen.
Tai raskaasti surren.
Särkyen, sattuen, hauraana, vahvana, iloiten, rakastaen.
Kaikki mahtuu tähän hetkeen.

Se kaikki on kaunista.
Se kaikki on kauneus.
Se kaikki on rakkaus.
Rakkaus on kaikki.

The greatest why. Syy syiden takana.

Se vetää tyhjäksi.

Jotta voisin huomata, että se on tyhjyydessäkin.
Pieni kultainen siemen sydämen kohdalla.
Pilke silmäkulmassa.
Jouluvalo kuusessa.
Nuotti puheessa.
Tee mukissa.
Kotoisuudessa ja kodittomuudessa.
Kauhean epäreiluuden lohduttomuudessa.

Se on suunnitellut tämän kaiken.
Kaikessa suunnittelemattomuudessaan,
jota mieli ei voi koskaan käsittää, ei koskettaa.

Rakkaus vain on.
Täällä ihan koko ajan.

Uskallan väittää, ettei se kuole koskaan.
Koska se on luonut elämän.
Ja kuoleman.

* * *

Kävin katsomassa Kaikenkattava kauneus -elokuvan, jossa kuvattiin isoja teemoja. Tämä runo syntyi käsittelemään sen herättämiä ajatuksia.