Luottamattomuus

mennessä tammi 10, 2017

Luottamattomuus
En luota tähän elämään.
Sen heikkoihin rakenteisiin, lattiaan, seiniin.
Oviin uusiin, jotka vievät mahdollisuuksiin.
Näen vain lukkoja.
Suljettuja luukkuja.
Hämärän huoneen.
Jonne ei paista ankea huomen.

En luota näihin ihmisiin.
Kolkkoihin kuoriin.
Jotka on jäydetty tyhjiin.
Pelko pesii lihan poimuissa.
Kauhu kalvaa rinnan onkaloissa.
Vaan kalliit naamiot kestävät.
Kätkevät kolhut ikävät.

En luota teidän lupauksiinne.
Lämpimiin lauseisiin, hauraisiin halauksiinne.
Vaativiin katseisiin, jotka arvioivat, mitä voivat viedä.
Yksi lavertelee.
Toinen kantelee.
Kolmas totuutta kannattelee.
Ei sitä ennalta tiedä.

En luota luottamattomaan.
Se laittaa jalat haparoimaan.
Turvallista hankea hakemaan.
Pakoon epävarmuutta.
Ei koskaan kohti mitään uutta.
Epäilykseen viimein sairastun.
Kunnes huomaan: se on vain mun.