Riittämättömyydestä vapautumisen 3 läpimurtoa
Riittämättömyys on pirulainen, joka aina tulee keskeyttämään ja sabotoimaan kaikki kivat leikit. Se, ja oikeastaan mikä tahansa toinenkin negatiivinen tunne, on sitä osastoa, jonka olisi pitänyt saada porttikielto jo synnyinhetkellämme.
Mutta se mitä ilmeisimmin kuuluu osaksi tätä ihmiselon diiliä. Näinpä näppärä mielemme on kehitellyt kaikenlaisia kieroja mekanismeja selvitäksemme tuon kiusankappaleen kanssa. Yksi näistä selviytymiskeinojen kestosuosikeista on syyn sälyttäminen jonkun toisen niskoille.
Koska onhan se paljon helpompaa heijastaa omat ongelmansa itsensä ulkopuolelle (projisaatio) kuin kohdata omat inhottavat tunnemörököllinsä kasvotusten.
Niin pitkään kuin projisoinnin tapahtumista ei tiedosta, siirrämme tätä toimintatapaa eteenpäin ympäristöömme. Sitenhän olemme sen itsekin jo lapsina oppineet. Vanhempiemme ja lähisukulaisemme huonot fiilikset ovat olleet usein meidän syytämme. Olemme sisäistäneet (introjektio) heidän syyttävät äänensä sisäiseksi tuomariksi, joka alituiseen muistuttaa meitä huonoudestamme.
Mitä enemmän tunnistamme ja tiedostamme riittämättömyyden metkuja, sitä vähemmän sillä on valtaa meihin. Seuraavaksi jaankin kanssasi kolme kallisarvoista oivallusta, jotka ovat olleet omalla matkallani niitä päräyttävämpiä läpimurtoja riittämättömyydestä vapautumisessa.
1) Itsensä vertaaminen muihin on täysin ok ja luonnollista!
Oletko koskaan huomannut, että itsensä vertailussa muihin voi olla hyviäkin puolia? Se voi olla erinomainen inspiraation lähde: kun tuo toinen pystyy johonkin, niin pystyn minäkin! Itseämme etevämpien tyyppien kautta voimme ymmärtää, mikä kaikki onkaan mahdollista. Kasvumme pitää tällaisista esikuvista!
Sen lisäksi itsensä vertaaminen luusereihin voi buustata omaa itsetuntoa ja toimia muistutuksena siitä, että omat asiat ovat loppujen lopuksi ihan hyvällä tolalla.
Anna siis itsellesi lupa vertailuun! Kun jäät pääsi sisäpuolella kiinni vertailusta, sano itsellesi, että tää on ihan ok! Vertaile tietoisesti ja täysin siemauksin. Kun vertailusta tulee täydellisen sallittua, se rupeaa vähitellen kiinnostamaan vähemmän.
Itsensä vertaaminen parempiin ihmisiin on toki myös erittäin hyvä tapa pitää yllä omaa riittämättömyyden tunnettaan. Seuraavassa kohdassa kerron, miksi tämäkin on tarpeellista.
2) Riittämättömyys on tuttua ja turvallista
Jos olet lapsesta lähtien tottunut siihen, että olet perheenjäsentesi mielestä aina jollain tapaa huono ja vääränlainen, alitajuntasi pitää riittämättömyyden tunteesta kiinni kynsin hampain. Riittämättömyyden tunne on merkki siitä, että kotiväki on lähellä! Vaikka lapsuudenperheen asetelma olisi ollut kuinka vinksahtanut, lapsen mielessä vanhemmat ovat aina niitä, joilta se kaikki tarpeellinen turva ja rakkaus kuitenkin tulee.
Näin ollen riittämättömyyden tunne on linkittynyt tähän elintärkeään turvallisuuden tunteeseen. Jos siitä päästää irti, niin turva on mennyttä. On siis tosi ymmärretävää tuntea riittämättömyyttä.
Kun sallit itsellesi riittämättömyyden tunteen ja tiedostat mistä se kumpuaa, sen ote alkaa vähitellen herpaantua.
Usein prosessiin kuuluu oman turvattomuuden ja rakkaudettomuuden tunteen kohtaaminen, mikä ei ole koskaan mukavaa. Näissä hetkissä muistuta itseäsi siitä, että osoitat itseäsi kohtaan mitä suurinta rakkautta ja myötätuntoa, kun annat itsesi tuntea nämäkin kivuliaat tunteet.
3) Riittämättömyytesi on lähtöisin joltain muulta
On hetkiä, kun koet tulevasi henkisesti nujerretuksi jo ennen kuin olet edes mokannut. Silloin kuuntelet ehkäpä täysin tiedostamattasi pääsi sisällä paasaavaa ankaraa vanhempaa, sisarusta, isovanhempaa, vanhaa opettajaa, vanhaa tai nykyistä kumppaniasi.
Katso seuraava video, jonka avulla voit aivan itse testata, että riittämättömyyden hetkissä kuuntelet jonkun toisen pirulaisen puhetta – ja voit myös tunnistaa, kenen läheisesi suulla tämä ankeuttaja puhuu. Näin olet taas askeleen lähempänä riittämättömyyden kierteestä vapautumista!
Näiden edellä esitettyjen läpimurto-oivallusten lisäksi on olemassa helppoja työkaluja, joiden avulla riittämättömyyden tunnetta voi lähteä tiedostamattoman mielensä rakenteista neutraloimaan.
Jos olet utelias ja halukas kehittymään entistäkin tiedostavammaksi ja taitavammaksi – ja ennen kaikkea itselleen riittäväksi ihmisepeliksi, niin tilaa sähköpostiisi tästä Riittämättömyyden karkoitusloitsu –niminen harjoitus. Nimestään huolimatta se ei sisällä mitään yliluonnollista (vaikka se taianomaisen hyvin toimiikin) vaan nojaa neurolingvistiseen ohjelmointiin ja sosiaalipsykologiaan perustuviin malleihin siitä, miten ihmismieli toimii.
Tämä on yksi tyypillisistä harjoituksista, joita yleensä teen asiakkaitteni kanssa valmennussessioissa, joiden hinta on siellä 200€ hujakoilla. Nyt saat tämän maistiaisen täysin ilmaiseksi, joten et menetä mitään, kun kokeilet saman tien!
Kuulen erittäin mielelläni kaikenlaista palautetta ja kysymyksiä tästä aiheesta! Voit jättää kommenttia suoraan tähän artikkeliin tai pistää sähköpostilla noora ät noorakorppi.fi
Mun riittämättömyys oli kietoutuneena kokonaan kasvojen ja kaulan ympärille. Riisuin sen kun hupun, nostin sivuun ja paineen tunne kasvoissa väheni heti. Kiitos!
Moi Kaisa! Ihanaa kuulla, että testasit ja sait tästä apua! Selvisikö sulle, kuka henkilö oli riittämättömyyden tunteen aiheuttajana vai oliko kyseessä vain pelkkä riittämättömyyden tunne?
Ei tuntunut kauhean kivalta, kun kutsut joitakin ihmisiä ”luusereiksi”. Kenet määrittelisit luuseriksi? Ihmisen jolla on ollut sen verran vaikeat lähtökohdat elämässä, että ei ole aivan onnistunut pääsemään ”normaalien” joukkoon?
Hei Maaria! Kiitos kommentista. Kukin saa ihan itse määritellä, mitä luuserilla tarkoittaa. Viittaan siinä ihmisiin, joille tässä maailmankaikkeuden korttipelissä on jaettu vähän keskivertoa huonompi käsi jossakin suhteessa. Sanassa voi joillekin olla ikävä kaiku, ja olisin voinut asian muotoilla selkeämmin.
Osa musta on kuitenkin sitä vastaan, että lähtisimme kieltämään itseltämme sellaisia ilmaisuja kuin ”vääränlainen” tai ”huono” tai ”epäonnistunut”, ”luuseri”, ”paha” jne. Oma suhteemme näihin termeihin kertoo aina ensisijaisesti omasta suhteestamme kyseisten piirteiden hyväksymiseen itsessämme. Sitä on mielenkiintoista tarkastella.
Mitä ajatuksia vastaukseni sinussa herättää?
Hei, herättää monenlaisia ajatuksia. Se on totta että itsessäni on osa, joka näkee minut ainakin yhteiskunnan silmin jonkinasteisena luuserina, ja siksi olen herkistynyt sanalle, vaikka tiedän ettei se ole totuus minusta, eikä kenestäkään.
Minusta tässä sanojen käytössä on kuitenkin muitakin tasoja kuin psykologinen. En ole kieltämässä mitään sanoja, mutta sanoilla on kuitenkin suuri painoarvo julkisessa keskustelussa, kuten vaikka blogitekstissä. En lähtisi kutsumaan huonommat kortit elämässä saanutta luuseriksi, varsinkaan tällaisessa coachaamiskontekstissa.
Jos esimerkiksi poliittisessa kontekstissa sanoo maahanmuuttajaa mutiaiseksi ja sitten että jokainenhan saa tulkita sanan kuten itse haluaa, niin onhan se hyvin latautunut sana, samoin kuin luuseri, eikä varmasti tunnu hyvältä maahanmuuttajasta/yhteiskunnallisesti heikoilla olevasta ihmisestä, eikä varsinkaan luo yhteyttä luovaa käsitystä maahanmuuttajasta tekstiä lukeville kantasuomalaisille/
paremmin pärjääville heikommassa asemassa olevista. Sanoilla on paljon valtaa, ne luovat todellisuutta ja toiseutta, yhdistävät ja erottavat. Niillä on todella suuri voima. Olen itse tullut viime aikoina hyvin tietoiseksi sanojen voimasta ja yritän pohtia omaa sanojen käyttöäni. Siksi kiinnitin huomiota tähän sanaan tässä blogissa, jossa on paljon hyviä ajatuksia.
Tartuin nyt tähän yhteen asiaan, mutta tosiaan sinulla on paljon hyvää annettavaa ja toivon kaikkea hyvää työhösi! Kaunista syksyä toivoo Maaria
Kiitos Maaria ihanasta vastauksesta! Muistan kun itse kävin ekaa NLP-kurssia ja tulin tuolloin todella piinallisen tietoiseksi suorastaan sanojen voimasta, ja olin aika varovainen. Myös lauluntekijänä olen oppinut, että yksi sana voi muuttaa koko lyriikan merkityksen!
Nyt elän sellaisen kokeilun aikaa, kun olen antanut itselleni enemmän vapauksia vähän värikkäämmässä kielenkäytössä. Saatan esimerkiksi kiroilla joskus (siitä mut saa kiinni joiltain videoiltanikin), ja tiedän että sitä ei ylipäätään pidetä sivistyneelle ihmiselle saati henkisesti edistyneen tunne-elämältään tasapainoisen coachille sopivana käytöksenä.
Mutta en tähtää siihen, että haluaisin näyttäytyä jonain siloiteltuna guruna vaan ihan rehellisenä ihmisenä, johon mahtuu myös rosoisia puolia. Koska ne on niitä, joita me yleensä hävetään, ja haluan omalla esimerkilläni olla tekemässä niitä ”virheitä” näkyväksi ja sallituksi.
Haluan myös pyytää mitä nöyrimmin anteeksi, jos sanavalintani loukkasi sinua. <3
<3