Voitko oikeasti muuttaa kumppaniasi?

Aina hoetaan, että ”et voi muuttaa toista ihmistä”. Mutta väitänpä, että se on satua.

Ja miksikö?

Olet ehkä kuullut kirjailija, tutkija ja yleisnero Johann Wolfgang von Goethelta napatun lainauksen:

”The way you see people is the way you treat them.
And the way you treat them is what they become.”

Ihmiset käyttäytyvät kuten kuvittelet heidän toimivan. Kohtelet heitä sen mukaisesti ja he vastaavat sanattomiin odotuksiisi käyttäytymällä juuri kuten toivoit tai pelkäsit.

Jos kuvittelet, että kumppanisi ei kykene hyväksymään ailahtelevia tunnetilojasi, kohtaamaan suruasi ja häpeääsi, sulkeudut etkä anna hänelle edes mahdollisuutta onnistua tai harjoitella. Sitten syytät häntä mielessäsi siitä, että hän ei pysty tukemaan sinua tunnetasolla.

Jos kuvittelet, että äitisi ei osaa kuunnella ja olla läsnä, lähestyt vuorovaikutustilannetta luovuttaneena ja turhautuneena. Olet jo valmiiksi sysännyt omat tarpeesi syrjään etkä taatusti kerro äidillesi kuulumisistasi yhtään enempää kuin on kohteliasta. Tällöin et myöskään anna hänelle tilaisuutta todistaa asennettasi vääräksi.

Jos kuvittelet, että lapsesi ei opi siivoamaan huonettaan, hän aistii epäluottamuksesi ja jättää protestiksi jälleen kerran siivoamatta.

Siinä vaiheessa kun muutat omaa suhtautumistasi toiseen, alkaa hänen käytöksensä muuttua.

Se toimii ihmeen lailla.

Jurottaja alkaa avautua. Laiskuri innostuu oppimaan. Narsistista paljastuu huomaavaisuutta.

Se kuulostaa uskomattomalta ennen kuin sitä on päässyt itse todistamaan.

Muutoksen omassa suhtautumisessa voi tehdä tietoisesti päättämällä, että nyt haluan nähdä piirrettä x tuossa toisessa henkilössä. Ja vielä paremmin muutos menee perille, kun sen tekee sosiaalipanoraaman eli tiedostamattoman mielen ihmissuhdekartan tasolla.

Millaisia kokemuksia sinulla on tällaisista muutoksista? Kerro ja jätä kommenttia!