Onko parisuhteesi passiivisaggressiivinen matopeli?
Muistatko vielä vanhan kunnon matopelin? Sen, jossa piskuinen käärme seilaa kännykän ruudulla ja syö omenoita. Jokaisen suupalan jälkeen epeli kasvaa pituutta, ja lopulta sen pitää vääntyä melkoiselle mutkalle, jotta se mahtuisi liikkumaan. Mutta miten ihmeessä tämä peli liittyy parisuhteeseen?
Yksinäisyys
Pelottavinta on suostua todelliseen yksinäisyyteen.
Suostua itsensä kuulemiseen, näkemiseen, tuntemiseen ja tukemiseen.
Silloin yksinäisyys alkaa muuttaa hitaasti muotoaan.
Viheliäisestä vastustajasta aidoksi ystäväksi.
Luottamattomuus
En luota näihin ihmisiin.
Kolkkoihin kuoriin.
Jotka on jäydetty tyhjiin.
Kaikenkattava kauneus
Mikä on sielu?
Mikä on se elonkipinä, joka punoo lankojaan ja juoniaan näiden hahmojen välillä?
Mitä se tahtoo?
Onko sillä tosiaan suunnitelma, kuten sanotaan?
Mitä tehdä, kun jumitus iskee tärkeän tehtävän edellä?
Kun jonkin asian tekeminen ei vaan lutviudu, se ei tarkoita, että minä olisin vääränlainen ja huono. Sen sijaan voisinkin kysyä itseltäni, olenko sittenkin keskittymässä aivan vääriin asioihin tällä hetkellä?
Viimeisimmät kommentit